Matematiikan
opetuksen päivillä 4.6.2013 käytiin mielenkiintoinen paneelikeskustelu
otsikolla oppikirjan tulevaisuus. Eräs esiin nousseista vastakkainasetteluista
koski avointa (sähköistä) sekä perinteistä, siis painettua ja asiantuntijatyönä
tehtyä oppikirjaa.
Panelisti,
pitkän linjan oppikirjailija Jukka Mäkinen osoitti mitä selkeimmin huolensa
avoimen oppikirjaformaatin laadusta. Hänen
mukaansa asiantuntijuus
(= perinteinen kustannustyö) tuo materiaaliin harkintaa ja laatua. Mäkinen käytti esimerkkinä elokuvan
tekijöiden suuhun pantua lausahdusta kill
your darlings: editointiprosessissa monet loisteliaat ideat joudutaan sovittamaan
kokonaisuuteen, jolloin siis alkuperäisten ideoiden harkittu käyttö on usein seurausta
muun muassa johdonmukaisuuden tai selkeyden huomioimisesta.
Kuitenkin asiantuntijatyönä tehty
oppikirja pitää sisällään aina yksittäisen (henkilön tai työryhmän) näkemyksen
opetettavasta kokonaisuudesta ja siihen liittyvästä pedagogiikasta. Jokainen
opettaja, oppilas tai ryhmä on kuitenkin erilainen, eikä parasta mahdollista
oppikirjaa tai pedagogiikkaa ole todettu olevan olemassakaan. Näin ollen
oppikirjan näkökulman noudattaminen voi monesti johtaa kankeisiin ratkaisuihin
opetuksessa. Lisäksi painettuun materiaaliin sattuneita virheitä ei korjata
hetkessä: tämä osaltaan johtaa jatkuviin uusintapainoksiin ja houkuttaa samalla
kustantajia tekemään pienehköjä muutoksia uuden painoksen myynnin
varmistamiseksi - opiskelijoiden kustannuksella.
Avoin oppikirja on usein ”julkaisuvaiheessaan”
raakile [1]
- Mäkisen mukaan sitä luokkaa, jonka kanssa mennään vasta ensimmäiseen kustantajan
kanssa käytävään palaveriin - mutta kuten avoimen oppikirjaformaatin puolestapuhuja,
panelisti ja sekä avoin että perinteinen oppikirjailija Vesa Linja-aho totesi,
on tämän julkaisuvaiheen jälkeen edessä vastaavaa editointityötä kuin
perinteisessäkin kustannustyössä. Avoimessa formaatissa tämä editointityö vain tapahtuu
useiden, mahdollisesti jopa kaikkien halukkaiden yhteistyönä. Näin ollen ero ei
oikeastaan ole lopputuotteen laadussa, vaan siinä, päästäänkö näkemystä ja
laatua kritisoimaan työstövaiheessa
vai vasta sitten, kun tuote on jo valmis.
Itse asiassa ainakin poliittisessa päätöksenteossa jälkimmäistä menettelyä on
vahvasti kritisoitu...
Avoin formaatti takaa myös
joustavuuden ja muokattavuuden materiaalin käytössä sekä virheisiin reagoimisen
reaaliaikaisesti. Kaiken kaikkiaan lähtisin näillä argumenteilla puoltamaan
oppikirjan tulevaisuutta avoimeen suuntaan, vaikkakin panelisti, kustantamon edustaja
Jukka Vahtola toi esiin realistisen huolen siitä, että mikäli
materiaalikustannukset kuntatasolla olennaisesti pienenevät (pienennetään) sen
seurauksena, että avointa materiaalia on saatavilla, on tämän kehityksen jälkeen
vastaavia määrärahoja turha haikailla takaisin. Näin ollen kyse olisi siis
toisaalta opettajien etujen heikkenemisestä - valmiiksi pohdittua materiaalia
ei enää olisikaan saatavilla.
Kuitenkin, valmiiksi pohdittu on
myös valmiiksi pureskeltu. Opettajamme ovat korkeakoulutettuja ja yhä vähintäänkin
keskipalkkaisia, joten opetuksen suunnitteluun ja siihen liittyvään ajatustyöhön
on syytäkin suhtautua kunnianhimoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.