torstai 23. huhtikuuta 2015

Varo palloa!

Kirjoittanut Laura Tuohilampi

Arvoisa opettaja! Onko luokassasi piano? Vanha nojatuoli? Ikkunat verhoissa? Huonekasveja? Katsohan, ovatko kaikki luokkasi asiat (kyllä, aivan joka ainoa vanha legopalikka, kukkaruukku, koristekartta sekä pöydän laatikossa lojuvat kirjat) turvalliseksi varmistettuja?


Kun kirjoitan tätä tekstiä, eräs luokkansa yhteishenkeä ja viihtyisyyttä pitkään rakentanut opettaja purkaa tilannetta, joka on saanut alkunsa jumppapalloista ja päättynyt rehtorin sekä sivistystoimenjohtajan puhuttelun kautta vanhempien ihmetteleviin Wilma-viesteihin jälkikasvun kotiutuessa pahoilla mielin: jumppapallot ovat nyt poissa, ja kärjistynyt tilanne on aiheuttanut oppilaissa hämmennystä jopa niin, että osa on palannut koulusta kotiin itkun kanssa.

Kyse on siitä, että jokin taho on katsonut jumppapallot luokassa epäsopivaksi asiaksi. Tilannetta on käsitelty kokouksessa, jossa on todettu, että ”palloista haihtuvat yhdisteet aiheuttavat oireita”. Yhdisteiden haihtumista tai niiden haitallisuutta ei kuitenkaan ole todennettu. Palloissa ei ole CE-merkintää, ja tämä on ilmeisesti ollut yksi peruste sille, että ne eivät voi olla turvallisia (sillä, että merkintä takaa turvallisuuden, mutta sen puuttuminen ei takaa päinvastaista ei mitä ilmeisimmin ole ollut merkitystä).

Onko kyse aidosta huolesta oppilaiden terveydentilan suhteen? Jos on, miksei yhdisteiden haihtumista ole asianmukaisesti tutkittu? Entä kuka vielä tänä päivänä uskoo hyvinvoinnin typistyvän tiettyihin pitoisuuksiin positiivisen ilmapiirin, kivan opiskeluympäristön, yhteishengen, ongelmien yhdessä ratkomisen ynnä muun sijasta? 

Onko kyseessä ajojahti? Opettajan, joka toimii innovatiivisesti konservatiivisessa koulussa saa ennen pitkää luopumaan ajatuksistaan väsytystaistelulla. Kenen hyvinvointia tällainen ajaisi takaa?

Mitä opettaja voi tehdä, mikäli pyrkii vilpittömästi ja muita rasittamattomin resurssein parantamaan omaa ja oppilaidensa viihtyvyyttä, ja kohtaa mielivaltaa hallinnon taholta? Eikö hallinnolla ole todistusvelvoitetta haitallisuuden osoittamiseksi? Millä perusteella opettajaa voidaan puhutella jumppapallojen käyttämisestä luokassaan? Onko opettajan ainoa keino väsyttää itsensä vääntämällä kättä henkilöiden kanssa, jotka vallankahvaa käyttäen saavat taistoon tarpeetonta ylivoimaa? Vai tuleeko opettajan nöyrtyä suorittamaan työtään lähihallinnon hyväksymällä tavalla silloinkin, kun se sotii kokonaissuosituksia vastaan? Uusi OPS nimittäin vaatii liikettä luokkiin, oppilaiden osallistamista sekä oppimisympäristön viihtyisyyden parantamista. 

Liikkuva koulu suosittelee!


Lopuksi: Mikä on koulun rooli kriitiisen ajattelun opettamisessa, jos "oireita" uskotaan sen enempiä miettimättä tulevan asioista, joita kotimme on usein sullottu komeroita myöten täyteen?





5 kommenttia:

  1. Olen miettinyt tätä turvallisuusasiaa laajemminkin liittyen tulevan opetussuunnitelman henkeen. Kouluissa pitäisi aloittaa ilmiöpohjainen opiskelu luonnollisissa opiskeluympäristöissä, saada opiskelua eläväksi ja toiminnalliseksi. Miten tämä kaikki onnistuu, kun opettajia on kehoitettu huolehtimaan lasten ja nuorten turvallisuudesta, että "mitään ei satu". Uskallatko lähteä yksin 25-30 vilkkaan lapsen kanssa tekemään ryhmätutkimuksia ulos luontoon. Pitäisi uskaltaa ja luottaa lapsiin, mutta mielessä väikkyy "kenen on vastuu, jos jotain sattuu..." Tämä voi kuulostaa muutosvastarinta -puheelta tai laiskuudelta tai kyynisyydeltä, mutta on kuitenkin realismia. Kulttuurin on huoltajien parissa myös muututtava vapaammaksi, niin että koulun toimintaa ei seurata liikaa lakikirja kädessä.

    Juha Wikström
    opetustyöläinen

    VastaaPoista
  2. Jumppapallot istuimena ovat mahtava keksintö, MUTTA kun lapset valittavat pääsärkyä päivittäin ja aamuisin kumin haju on voittamaton luokkahuoneessa niin olisiko aika ajatella lasten parasta kerrankin lyhyellä aikavälillä ja miettiä seuraavaa hyvää korvaavaa menetelmää.

    VastaaPoista
  3. Naurettavaa, tosiaan. Tutkitusti, ja todella moneen kertaan tutkitusti, erittäin suuri mutta vähän tunnettu turvallisuustekijä kouluissa ja haitta on melu. Se aiheuttaa välillisesti Suomessa kuolemia vuosittain. Kyllä, luit oikein.
    Melu on saastetta ihmiselle. Asian voi tsekata kuulonhuollosta ja sydäntauti-liitosta. Varsinkin keski-iässä ollaan vaaravyöhykkeessä. Metelissä verenpaine nousee, sydämenlyöntitiheys kasvaa, aivot erittävät stressihormonia = elimistön jatkuva hälytystila, stressi.

    Kouluviranomaiset voisivat kiinnittää huomiota tähän seikkaan muovipallojen sijasta, eikä pakata luokkia täyteen oppilaita. Mutta tässä asiassa turvallisuus ei kiinnostakaan. Raha.
    Meteli kuuluu tietenkin lasten ja nuorten elämään. HIljaisiksi niitä on joskus vaikea saada eikä aina ole syytäkään.
    Mutta jos puhutaan turvallisuudesta, olisi puhuttava myös hiljaisuuden (eri asia kuin käsky: olkaa hiljaa!), kiireettömyyden ja hitaan pedagogiikan puolesta. Hektinen maailma ei tarvitse hektisiä signaaleihin hajoavia kouluja, vaan vastapainoa. Itse pidän turhaa meteliä, hälinää, hälyä, taustakohinaa jne. homeeseen verratavana uhkana. Ei auta jos koulun ruokalassa popsitaan terveellisiä luomutomaatteja, mutta luokissa, ruokalassa ja käytävillä annetaan melun ja mekkalan vapaasti saastuttaa aivoja ja sydäntä.

    VastaaPoista
  4. Naurettavaa, tosiaan. Tutkitusti, ja todella moneen kertaan tutkitusti, erittäin suuri mutta vähän tunnettu turvallisuustekijä kouluissa ja haitta on melu. Se aiheuttaa välillisesti Suomessa kuolemia vuosittain. Kyllä, luit oikein.
    Melu on saastetta ihmiselle. Asian voi tsekata kuulonhuollosta ja sydäntauti-liitosta. Varsinkin keski-iässä ollaan vaaravyöhykkeessä. Metelissä verenpaine nousee, sydämenlyöntitiheys kasvaa, aivot erittävät stressihormonia = elimistön jatkuva hälytystila, stressi.

    Kouluviranomaiset voisivat kiinnittää huomiota tähän seikkaan muovipallojen sijasta, eikä pakata luokkia täyteen oppilaita. Mutta tässä asiassa turvallisuus ei kiinnostakaan. Raha.
    Meteli kuuluu tietenkin lasten ja nuorten elämään. HIljaisiksi niitä on joskus vaikea saada eikä aina ole syytäkään.
    Mutta jos puhutaan turvallisuudesta, olisi puhuttava myös hiljaisuuden (eri asia kuin käsky: olkaa hiljaa!), kiireettömyyden ja hitaan pedagogiikan puolesta. Hektinen maailma ei tarvitse hektisiä signaaleihin hajoavia kouluja, vaan vastapainoa. Itse pidän turhaa meteliä, hälinää, hälyä, taustakohinaa jne. homeeseen verratavana uhkana. Ei auta jos koulun ruokalassa popsitaan terveellisiä luomutomaatteja, mutta luokissa, ruokalassa ja käytävillä annetaan melun ja mekkalan vapaasti saastuttaa aivoja ja sydäntä.

    VastaaPoista
  5. Turvallisuus alkaa tosiaan mennä jo liioittelun puolelle Suomessa. Lain kirjainta tulkitaan alituisesti ja se estää monta mukavaa oppimiskokemusta. Itse olisin lähettänyt oppilaita pareittain videokuvaamaan kaupunkiamme ja lähiympäristöä, jotta olisimme voineet lähettää ystävyysluokalle ulkomaille videoita. Se kiellettiin, koska minun olisi pitänyt olla mukana vahtimassa, "pitämässä talutusnuorassa". Kyseenalaistin seuraavaksi suunnistuksen opetuksen, mutta se on "vähän eri asia". En ymmärrä...

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.